Vanhan loppu, uuden alku

Niin se tapahtui. Tavallaan olo on vielä epätodellinen. Vielä viime viikon perjantaina istuin kotisohvalla rivaripäädyssä. Nyt istun keltaisessa omakotitalossa metsän reunalla. Tiistai-iltana, kun ukko toi vihoviimeset rippeet vanhasta kodista totesi hän sohvalle istuutuessa "Uskomatonta, kuinka nopeasti tämä muuttui kodiksi".

Tästä lähdettiin.

Tällä kertaa (meidän neljäs yhteinen muutto) otinkin töikseni nostaa uskomattoman tehokkaan muuttokaveriporukan ovensuulle tuomat tavarat suoraan oikeisiin huoneisiin ja purkamaan tavaroita joka mahdollisessa välissä. Ja kyllä kannatti, sillä talo oli aivan asuttava jo viimeisen muuttopäivän jälkeen. Neljässä päivässä hoitui yhden huoneen paneloinnin poisto, lautalattian alla olevan maton poisto, muutto omasta kodista, muutto ukon toimistolta ja vielä sekä vanhan kodin että toimistotilan loppusiivoukset. Nystyröitä sai hieroa aikalailla, mutta kaikki ehdittiin tehdä ja kaikki tavarat saatiin mahtumaan! Tosin kaikki työkalut ovat tällä hetkellä saunassa. Hmm.

Ja tähän päädyttiin. Välimatkaa ei ole montaa kilometriä, mutta tupsahdettiin kehä ykkösen ulkopuolelle.

Kaaos vallitsee, mutta talo on jo varsin asuttava!

Pari narsissiruukkua ja kaaosta ei enää huomaa.

Vaikka ukko on ihan rikki, oma selkä on ärtynyt ja mustelmia on kropassa kuin vakavammankin pahoinpitelyn jäljiltä, on nyt aivan tolkuttoman hyvä olo!

Miten puutarhan muutto sitten onnistui? Kasvien siirron päätin ajoittaa muuton kolmanteen päivään, suurimpien kiireiden jälkeen. Siis juuri pahimpaan takatalvipäivään. Lunta tuli vaakasuoraan ja lämpö oli nollassa. Jippii. Orkideat olivat muuton ajan evakossa saunassa, sillä ne eivät olisi pitäneet siitä, että ovat ovat sepposen selällään muuton ajan. Kun tuli muuton hetki pakkasin plantut laatikoihin ja juoksujalkaa vein kaikki lämpimään autoon. Suurimmat plantut saivat muuttaa ilman suojaa, laitoin vain sormet todella tiukasti ristiin. Hiki hatussa ajoin uuteen osoitteeseen lämppärit huutaen, pelkääjän paikalla olleesta magnoliasta toisella kädellä kiinnipitäen. Kuormasta en edes kerennyt ottamaan kuvaa, kun oli niin kiire saada vaavit sisälle lämpöön.

Orkideat ja muutama pelakuu kyhjöttivät saunassa muuton ajan, mahdolllisimman kaukana kylmästä vedosta.

Jalopelakuut ovat kiitollisia muutettavia, ne eivät pienestä hätkähdä.

Mutta orkideat pakkasin tiiiiiiviisti ja tarkkaan.

Tomaatit ja chilit saivat kevyen lehtipeitteen, ettei loska
osuisi suoraan niskaan.

Messuilta ostamani magnolia päätti aueta samassa syssyssä ja pitihän sitä saada kuva ihan varmuuden vuoksi.

Selvittiin ilman sen suurempia muuttovaurioita! Jopa vikalle päivälle ajoitettu orkidealasikon muutto sujui ilman sen suurempia kommelluksia. Vaikka ukko kyllä kirosi, että oli rakentanut altaan niin paksusta lasista (sehän on akvaarioksi rakennettu, eli lasin paksuus on todella reipas). Kun allas oltiin saatu keskelle olohuonetta niin olimme niin lopussa, että yhtä painava puujalusta vaan nostettiin autotalliin ja rojahdettiin sänkyyn. Mutta ehjinä ja hengissä kaikki, perhe, kissat ja kasvit! Yksi pikkuruinen tomaatintaimi kupsahti, ja se oli muutenkin heiveröisen näköinen ja yksi pelargoni sai vähän osumaa, mutta se kyllä vielä tokenee.

Pihassa seisoo vielä viimeinen peräkärryllinen tavaraa, pääosin pihalta kerättyjä rippeitä. Kuten viime hetkellä pihasta kouraisemani sinivuokon taimi ja kaikki hankikylvöni. Pitääkin mennä urkaamaan, että niillä on kaikki hyvin.

Näin paljon voi tapahtua neljässä päivässä! Onnesi muuton jälkeen oli vielä kuusi päivää lomaa!

Nyt on skumppa-olo!

-----------------------------------------------

Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

Muuttamista, halleluja!

Nyt se on niin lähellä, että sen jo maistaa. Muutto, nimittäin. Kolme pitkänpitkää ja pimeää kuukautta ollaan odotettu sitä – kaaosta, kadonneita tavaroita, paperilautasilta eineksiä syömistä ja särkeviä lihaksia. Ja huomenna se tapahtuu, jee! Nyt päässä pyörii vain ja ainoastaan pahvilaatikot ja niiden täyttäminen. Ja pakko muistaa merkitä laatikot tarkkaan ja joka kyljeltä! Mikä siirretään ensin ja mihin, ettei kaikki huku. Ja sitten tietenkin orkideat ja pelargonit ja tomaatintaimet ja kesäkukkakylvöt ja perennakylvöt ulkona ja minkä minä vielä unohdan?!

Samalla ukko muuttaa toimistonsa kotitaloon. Hän saa koko alakerran itselleen (no kylpyhuonetta ja lämmönjakohuonetta lukuunottamatta) ja säästää pitkän pennin vuokrissa. Mutta se tarkoittaa, että sekin tavaravuori on muutettava samaan syssyyn! Ja kaikki pitää saada jotenkin mietittyä niin, että tuleva työtila (autotalli) ei ole tupaten täynnä roinaa, vaan että sen saa mahdollisimman nopeasti muutettua toimivaksi työtilaksi. Ei ole ihan helppo nakki.

Huomattiin myös, että uuden talon oviaukot ovat todella kapeat. Sellaisen asian tajuaa oikeastaan vasta, kun lapsen parvisänkyä koittaa sovittaa oviaukosta sisälle. Ystävälliset myyjät ovat antaneet meidän tuoda tavaraa tyhjillään seisovan talon autotalliin, mutta sänky oli pakko tuoda yläkertaan. Taisiis palasiksihan se oli laitettava. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä kaikkia muita omintakeisuuksia tuo uusi tuttavuus tulee itsestään paljastamaan.

Tajutonta, että tänään sitä istuu viimeistä iltaaa tässä olohuoneessa. Monta kertaa olen jo katsonut tuttua näkymää sisäpihallemme ja miettinyt, että muutaman päivän päästä sitä ei enää näe. Haikeaa. Mutta kuten kuusvee sanoo "jos on ikävä, tarkoittaa, että tykkää". Ja kyllä tästä asunnosta on kovasti tykätty. Mutta nyt kohti uusia haasteita!

Kohta täältä ei mahdu enää ulos!

Alkon laatikot ovat parhaita muuttolaatikoita! Niitä ei voi täyttää niin, ettei kukaan nosta niitä enää ja ne ovat ilmaisia!

Pienissä messuissa

Piipahdinpa nopeasti messuilla. Tänään aukesivat siis tämän viikonlopun kestävät kevätmessut Helsingin messukeskuksessa. Aikaisempina vuosina tarjonta on ollut ihan OK, mutta ei mieltä räjäyttävä. Päätin kuitenkin, että kaipaan pienen hengähdystauon kesken muuttopakkaamisen korkatakseni lomaviikon. Lähdin siis aikaisin töistä ja suuntasin Pasilaan.

Minulla oli alennuslippu ja hyvä niin, sillä messut olivat aika onnettomat. Paljon oli väsyneen näköisiä myyjiä, vaikka messut olivat hädin tuskin olleet auki päivääkään. Yhdestä puurakenteisesta kasvihuoneesta kyselin lisätietoja, mutta myyjää ei paljoakaan kiinnostanut kertoa huoneesta. Eipä sitäkään puljua tarvitse tukea rahallisesti. Lisäksi näkyi paljon hiljaisia osastoja ja näytepuutarhat loistivat täysin poissaolollaan. Joku kummallinen muoviruohomatto-leikkipuisto löytyi, mutta jos kunnon esillepanoja oli messuilla, niin ne olivat kyllä hyvin piilotettu!

Tämä esillepano oli lähimpänä esittelypuutarhaa, mitä messuilta löysin...

Tarjolla oli myös aika suppeasti kasveja. Pari kunnon kauppapuutarhan osastoa löysin, joista sai reipasta ja asiantuntevaa palveluakin, mutta lajivalikoima ei sukkia pyöritellyt jaloissa. Kivasti oli kyllä huokeanhintaisia jouluruusuja tarjolla useammallakin (siis muitakin kuin tavan valkoisia nigereitä), mutta ei juurikaan mitään erikoisempaa.

Halpakamaa Hollannista oli useammassa eri kohdassa.

Hollantilaiset bulkkitavaran myyjät olivat useammassakin nurkassa hallia ja heillä mukulat ja sipulit onnellisessa sekasorrossa. Koska olen monesta suunnasta kuullut, että maasta usein nousee ihan jotain muuta, kuin mitä näistä laareista on ostanut, jätin nämä väliin.

Joitain pelargoninpistokkaita olisi voinut napata mukaansa ja ehkä uuden chilikirjankin, mutta törsäsin rahani kuitenkin kertalaakista. Minulla on ollut magnoliakuume jo jonkun aikaan ja päätin hetken mielijohteesta napata mukaani tämän kaunottaren:

Sihteerikkömagnolia "Susan". Arka, arka, arka! Mutta yrittänyttä ei laiteta.

Täältä löysin magnoliani. Etualalla on söpö pikkusydän ja sen takana hassunhauska ruusuherukka. 

Maailman parhaiden mummojen äiti signeeraamassa kortteja.

Kun vielä kompastuin Inge Löökin kojuun, missä oli julisteita ja vaikka mitä myynnissä, niin menivät viimeiset pennoseni ihanan Loviisalaistaiteilijan tuotoksiin, ja sainpa julisteeni ihan nimmarilla varustettuna. Ällistyin siitä, kuinka hersyvästi, avoimesti ja tunteikkaasti ihmiset pöydän ääressä kiittelivät taiteilijaa työstään. Inge Löökin mummot tuovat iloa ja asennetta ihan jokaisen elämään ja lisäksi taiteilija on koulutukseltaan puutarhuri, joten kuvissa ei esiinny mielikuvitskukkia, mikä on ihanaa. Mummot rulettaa!

Messut sentään täyttivät tehtävänsä ja sain henkisen irtioton loman ja muuton äärellä.

Edullisia kirjoja oli tarjolla oikein mukavasti.

Kevätkukkaakin oli joka lähtöön, vaikka hinnat eivät juuri olleet markettihintoja kummoisemmat.

-----------------------------------------------

Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

Hiippailua yön pimeydessä

Sängyssä valona vain kännykkä. Viimeisiä statuspäivityksiä selatessa ennen nukahtamista. Vieressä syvä kuorsaus jo kaikuu. Silloin! Kuuluu vieno plim! Kuiskiva, suloinen kutsu käy; nyt, jos olet kuulolla, ehdit vielä! Vedän henkeä. Voinko tosiaan?

Hiljaa hivuttaudun peiton alta. Hamuilen pimeydestä aamutakkiani ja koitan salaa livahtaa makuuhuoneesta niin, ettei ovi narahtaisi. Sulavasti väistän olohuoneessa jaloillani lego-ansan, sujahdan sohvalle kissojen väliin.

Avaan läppärin kannen, pimeydessä sen valo hyökkää silmiin, mutta en anna kivun häiritä. Kaivan salamannopeasti esille ne välilehdet, joiden ääressä olen kuolaillut jo päiviä. Luulin jo mahdollisuuteni menneen, mutta ei, se aukei hetkessä eteeni jälleen!

Sormet vapisten kirjoitan, kopioin osoitteita, muunnan valuuttaa ja lähetän. Marjut vastaa, olen mukana. Se onnistui! Mahduin mukaan kärhötilaukseen! Kesäksi kukkasia! Oi onnea!

Vuoden 2015 tomaatit

Noniin. Tomaatit on kylvetty ja taimet kasvaa porhaltaa. Viime vuonna en kirjoittanut lajikkeista halavatiun sanaakaan, sillä kesä oli niin syvältä tomaattien suhteen. Jäätävän kylmä kesäkuu hidasti kaiken. Siis juhannuksen jälkeenkin sai tehdä pihatöitä toppatakissa ja pipossa, prkl! Eipä tullut mikään mahtisato ja jopa siementen kunto hermostutti, itävätkö vai tuliko sutta, kun piti muutamaa lajiketta kypsytellä sisällä ilman, että ensimmäinenkään tomaatti olisi kasvihuoneessa lähtenyt punertamaan.

Nomutta. Ensi kesänä ei voi millään supersadoilla hurrailla, kun ei ole kasvihuonetta, vaan taimet saavat asustella pitkin poikin avomaalla ja seinustalla. Katsotaan sitten syssymmällä miten meni. Mutta nyt ne on kaikki kylvetty (paitsi ehkä yksi laji, josta ystävällinen puutarhakeiju minulle kuiskasi, nimittäin ruokakaupan tommies-pelletomaatit, jotka ovat kuulemma todella hyviä ja satoisia). Ja 100% lajikkeista on jo itänyt, jee!

Hontelot ja onnettoman pitkät taimet. Mutta ei haittaa, kohta ne voi koulia omiin ruukkuihinsa ja upottaa sirkkalehtiin asti.

Black cherry

Laitan tomaateista multiin kaksi siementä per lajike. Jos on todella vanha siemensatsi, laitan useamman. Jos lajikkeita on kolmenkymmenen nurkilla, on yleensä yksi lajike, josta kumpikaan siemen ei idä, eli pitää tehdä uusintakylvö. Tänä vuonna yksi ainut siemen jätti itämättä.

Sitten hoidan kaikkia taimia istutusvalmiiksi ja siinä vaiheessa diilaan tuplista toisen pois (joka lajistahan ei yleensä ole kahta). Töissä ovat jo tottuneet Alixin keväiseen taimimyyntiin ja plantut häviävät alta aikayksikön, mutta tomaatintaimet kelpaavat myös vaihtokaupatessa puutarhaharrastajien kanssa.

Noniin, sen suuremmitta pulinoitta, vuoden ehdokkaat ovat:

"pakko-kylvää-joka-vuosi" -sarja:

- Rosalita

- Black pear

- Black cherry

- Amish  gold

"nämä-ovat-aika-kivoja" -sarja:

- Yellow pear shaped

Green sausage

- Tigerella

- Outdoor girl

- Gardeners delight

- Green sausage

"uudet tulokkaat" -sarja:

- Great White

- Orange russian 117

- Silvery Fir Tree

- Irman ihme

- Green envy

Ja vielä pitää laittaa oman risteytyksen F2-siemenet jatkokokeiluun.

Eli yhteensä 15 lajiketta. Ehdoton jokavuotinen lajike on aina kuusveen oma "ruskea tomaatti", eli helppo, herkullinen, älyttömän satoisa black cherry, jota poika on itse hoivannut kolmevuotiaasta asti. Siis pienenä minä toki hoidin koulimiset ja kastellut, mutta poika on itse kylvänyt, näpäytellyt kukat, karsinut varkaat, poiminut herkut (jakanut ne muiden kanssa) ja tietenkin kerännyt siemenet talteen seuraavaa vuotta varten. Äiti on ylpeä.

Toivon mukaan saadaan kasvihuoneen puutteesta huolimatta satoa sen verran, että saan ukoille keitettyä heidän lempisoosia, eli kepsuttia. Nyt viedään viimeistä pulloa viime vuodelta... Peukut pystyyn!

Tämä herkkukimara on työn palkka. Ei mikään huono palkka.

-----------------------------------------------

Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

Pelakuuta pukkaa

Viime viikonloppuna saivat pelargonit uudet mullat ja tukanleikkuun. Vanha kissanhiekkasekainen multa oli aivan haperoa ja aina pelargonin juuriston pienuus hämmästyttää.

Mullanvaihtopäivä kahvin ja kissan kera.

Hups!

Kylläpäs nämä ovat lisääntyneet vaivihkaa! Talvehtiminen meni erinomaisesti, vain yksi (murattilehtinen, sellainen paksulehtinen), näyttää oleva vähän kiikun kaakun. Se on vasta toinen läskilehtinen, minkä omistan, ja edellinen kupsahti totaalisesti viime talvena. Ne selvästi eivät tykkää huoneenlämmöstä ja pimeydestä.

Ruukut siirtyivät keinovalon alta olohuoneen ikkunalle.

Pienemmät ruukut tungeksivat kodinhoitohuoneen ikkunalla.

Tökkäsin muutaman pistokkaan emoruukun juurelle. Saavat sitten itse päättää kasvavatko vai eivät. Näin viikon lälkeen vain yksi pistokas näyttää hiemen huonolta, mutta nuo juurtuvat hitaasti, vielä on aikaa kupsahtaa.

Lajistokin kasvoi, kun oli pakko hakea muutama pistokastaimi kaupasta. Kun tarjolla oli appleblossom -lajike, eivät sormeni pysyneet kurissa.

Nämä jalopelargonit ja enkelipelargonit kukkivat vasta kylmäkauden jälkeen, eki pitää silmä tarkkana seurata kelejä. Heti, kun pakkaset ovat takana, saavat nämä karaisun ja pääsevät pihalle. Nojoo, saisi yöt olla muutamalla plusasteella, ettei käy vahinko.

Keväällä olisi toivon mukaan tulossa tulppaanipelargoneja. Eli taas määrä kasvaa. Saa nähdä, miten nuo talvehditan ensi talvena...

Istukkaita! Toiveuni on, että ruukuista tulisi muhkeammat.

Apple blossom, muruseni! Kasva, kasva ja kuki!

Ihanimmat aluslautaset saa kierrätyskeskuksesta.

Kelmeän multaiset pikkulehdet odottavat valoa, että kasvaisivat ja punertuisivat.

-----------------------------------------------

Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

Talven viimeinen päivä

Taas on erikoisemmanpuoleinen talvi väistymässä. Tai ainakin tuntuisi siltä. Mahdollista tietenkin on, että talvi parin viikon päästä palaa paukkupakkasilla. Mutta tässä vaiheessa toivon kyllä, että ei palaisi, sillä niin moni kasvi puskee jo vauhdilla esille, että tuho olisi kova, jos pakkaset palaisivat.

En muista kevättä, jolloin helmikuun lopulla olisi näin vihreää. Tuntuu siltä, että olemme muuttaneet asteta etelämmäksi euroopassa. Joskus olen vasta näinä päivinä laittanut perennojen siemenet kyläkäsittelyyn paksun hangen alle, mutta tänään vein viimeiset kylmäkäsiteltävät täysin lumettomaan pihaan. Saapas nähdä, onnistuuko moinen kylmäkäsittely.

Vielä ajattelin tehdä kokeen, ja laitan ruukullisen tulpaaneja pihaan. Kuusvee ei suostunut syksyllä sipulinpiilotusleikkeihin, joten hänen sipulipussinsa on seissyt olohuoneessa koko talven. Vahvoilta näyttävät, joten koitan laittaa nuo pihaan, josko ne siitä vielä puskisivat.

Samalla on haikeaa nähdä puutarhan heräävän henkiin. Olin toivonut, että olisimme jo muuttaneet, jolloin kevät alkaisi uudessa pihassa ja tämä vanha saisi jäädä muistoihin viimekesäisessä kukoistuksessaan.

No, pakkohan ensimmäisiä kevään merkkejä oli käydä nuuhkimassa, piha lakakaisemassa ja kuvia räpsyttelemässä.

"Lumilinko" muuttui kädenkäänteessä "ruohonleikkuriksi". Joka osaa silputa oksiakin. Ja on hybridi. Ei mikään turha lelu.

Kevään ensimmäinen!!!

Tässä tulee toinen lumikello.

Talon seinän vierustalla ovat narsissit jo lähes 20 cm korkeita ja nuput alkavat pullistua.

Siellä piippaa krookus.

Valkoiset krookukset ovat ihania.

Oregano on voimissaan. Ryytipenkissä hyvin voivat myös sitruunamelissa, persilja ja ilmasipuli.

Valkoinen pikkusydän on selvästi hengissä.

Kultatyräkin lehtirusukkeet ovat jo reippaasti yli 5 cm leveät!

Pikkuisen köynnöshortensian lehdet ovat jo auenneet ihan reilusti.

Jouluruusu valmistelee pulleita nuppujaan maan tasalla.

Just kun tuskailin, että joudun jättämään viiniköynnöksen tänne, luin, että siitä voi ottaa pistokkaita.
 Ja nyt nips-naps hain niitä! Kaksi silmua veden alle, yksi ilmaan. Ja odotetaan.

Vastalakaistu piha odottaa kevätaurinkoa! Nyt pitää vaan varoa, ettei piha kuivu, kun ei ole lumien sulamisvesiä
pitämässä penkkejä ja kylvöksiä kosteina.

-----------------------------------------------

Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!